torstai 8. joulukuuta 2011

Äiti tykkää oranssista...

...kertoo Pikkuapulainen aina väreistä puhuttaessa. Taitaa olla totta, ainakin viime aikojen käsitöistä päätellen.


Miehelle neuloin pikaisesti pipon ihanasta Lanas Stop Oporto -langasta, jota turkulaiset saavat ostaa Käsityö-Elisasta (toimivat kuulemma tämän langan maahantuojina). Uskomattoman pehmeän ja kutittamattoman oloinen lanka, 80 % merinovillaa ja 20 % alpakkaa - tätä tulee varmasti käytettyä pipolankana paljon! Jos vaikka joskus viitsisi tehdä pipon itselleenkin (muille on niin paljon mukavampi neuloa, että itse tulee kuljettua ostopipoissa)...


 

Pitsiä ja juhannusruusuja -blogissa oli ihana kettuaplikaatio tässä taannoin ja sitä kautta päädyin Farbenmixin ilmaisohjeiden sivulle. Sieltä löytyneellä kaavalla tuli ommeltua niskatyynynorsu tuliaisiksi kyläpaikkaan. Kankaat löytyivät omista varastoista ja täytteenä on vanha tyyny. Niin joo ja se kettuaplikaatio... Tulostin kyllä ohjeen siihenkin, mutta se odottaa vielä toteutustaan.



 
Vasemmanpuoleinen kuva ei selittelyjä kaipaa. Aileja, taas.Yksi pari vielä ja sitten siirryn (ehkä) johonkin toiseen lapasmalliin hetkeksi. Ei tosin niin, että Ailit vieläkään kyllästyttäisivät.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vähän lisää Aileja...

...päiväkotitädeille. Näitä tulee vielä 2 paria lisää (edelliset täällä). Sen jälkeen voikin alkaa miettiä käyttökohdetta noille seiskaveikkakerien jämille. Villavintiö ainakin on yksi ohje, joka täytyy testata, siitä voisi tulla ihan kiva vähän kirjavampanakin.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Isänpäiväsukat ja kettuvelouria


Koska Pikkuapulainen ei toistaiseksi itse neulo isänpäiväsukkia isälleen, neuloin minä sellaiset. Kudin kulki mukanani kassissa varmaan kuukauden ja neuloin aina kerroksen tai pari, kun ehdin. Mitään monimutkaista en siis ajatellutkaan tekeväni, mutta halusin tehdä jotain, joka muistuttaisi, että nämä ovat isänpäiväsukat. Siispä neuloin molempiin sukkiin ISI-tekstin ainaoikeinneuleella (melkoinen sanahirviö tuo, mutta niin se tunnutaan kirjoittavan lehdissäkin). Lankana sukissa on farkunsininen 7 veljestä.





Tikbumsan blogissa juhlitaan 2-vuotissynttäreitä ja niiden kunniaksi Sani on saanut tarjota alennuksia nettikauppoihin lukijoilleen. Postikuluttomuustarjoukset ovat suuri heikkouteni (silloinhan netistä ostaminen on sama kuin lähikaupassa kävisi...), niinpä klikkasin
Royal-tuotteesta kettuvelouria koriin. 60 sentin palasta sain aikaiseksi Papana-paidan (Ottobre 4/2010) koossa 92 cm ja vapaalla kädellä leikatun perushameen (josta tuli hiukan liian pitkä, mutta meneepähän pidempään). Räikeän oranssit resorit löytyivät omista varastoista ja takaavat, ettei tästä setistä puutu väriä. Tuo kettuvelour on tähän asti tapaamistani veloureista laadukkaimman oloinen, paksua ja jämäkkää, varmasti lämmintä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Paksua ja kimaltavaa

Minulta toivottiin viime Novitassa (talvi 2011) ollutta settiä Crystalista. Neulon kaiken yleensä 3,5 millin puikoilla, joten tämä 10 ja 12 mm:n puikoilla neulominen kyllä poikkesi tavanomaisesta. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, joskus on kivaa tehdä jotain tosi helposti ja nopeasti. Käteni vain eivät tykkää noilla haloilla neulomisesta yhtään.

Ohjeessa sanottiin näihin menevän 450 grammaa lankaa, mutta neljä kerää riitti mainiosti (tämä muistutukseksi itselle, jos vaikka joskus tulee neulottua toinen samanlainen setti).

Myös ompelukärpänen on lehahtanut lentoon pitkästä aikaa, tuotoksia vain ei ole kuvattu. Onkin hyvä, että kyseinen pörriäinen löytyi, sillä vaikkei ompelu aina maittaisikaan, kankaiden hamstraus valitettavasti maittaa sitäkin enemmän. Niinpä olen tässä välissä ehtinyt antaa hyvän ja rakastavan kodin mm. 1,5 metrille ihanaa Nordic Forest -velouria ja lukuisille muille lyhyemmille kangaspätkille.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Se päivittää sittenkin

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Vielä olisi neljä paria Aileja tehtävänä. 
Pitkää blogihiljaisuutta tulin katkaisemaan pienen pojan villahaalarilla. Novitan syksy 2010 -lehdessä on ihana ohje, jonka jo toistamiseen tein 80 cm koossa (ensimmäisestä ei ole kuvaa, mutta se oli kovin pidetty ja lämmin, kunnes jäi Pikkuapulaiselle pieneksi. Pieneksijäämistä nopeutti lievästi se, että pesin haalarin liian kuumassa ja sain sen huopumaan jonkin verran. Aika taidokasta, sillä seiskaveikasta neulottuja sukkia kyllä olen surutta välillä pessyt 60 asteessa ja eivät ne ole miksikään menneet). Tykkään valtavasti tuosta Polkka-langan (tai tässä kylläkin Linnut-langan) ja luonnovalkoisen 7 veljeksen yhdistelmästä. Raitoja kohdistamalla lopputuloksesta tulisi rauhallisempi, mutta kärsivällisyyteni ei riitä siihen.

Haalari on menossa synttärilahjaksi mieheni sukulaispojalle, joka piakkoin juhlii ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Lankoina ovat Linnut-sarjan pöllö ja luonnonvalkoinen seiskaveikka, joita kului yhteensä 313 grammaa. Ohjeesta poiketen olen neulonut pyörönä sekä lahkeet että hihat ja olkapäät olen yhdistänyt kolmen puikon päättelyllä (tehtyäni sillä ensimmäisen kerran joskus kauan sitten en ole enää muihin olkasaumojen ompelutapoihin palannut). Myös 2 kerrosta virkattuja kiinteitä silmukoita vetoketjuhalkiossa on oma lisäykseni, jonka halusin, koska muuten lopputulos epäsymmetrisistä raidoista johtuen olisi ehkä ollut liian levoton.   

lauantai 15. lokakuuta 2011

Ailitus

Kiitokset kommenteista edelliseen mekkopostaukseen! Mekko on luovutettu vastaanottajalleen, joka varmasti piti siitä yhtä paljon kuin kaikki nelivuotiaat pitävät pehmeistä paketeista ;)

Pikkuapulaisen päiväkodissa on ihana henkilökunta. Olen päättänyt tehdä heille tänä vuonna joululahjoiksi Ailin lapasia. Tässä ensimmäiset kolme paria, neljä paria on vielä lankakasana pöydällä (seiskaveikkahan on ollut tarjouksessa useammassakin paikassa, mikäpä siis parempi syy hamstrata lankaa?). Yhteen pariin menee lankaa n. 85 grammaa. Ohjehan on ihana: nopea, helppo ja silti lopputulos näyttää kivalta. Jos jollakin on siis vielä Ailien ohje kokeilematta, suosittelen lämpimästi! Näillä voisi helposti täyttää pukinkontin. Itse olen tosin päättänyt aikapulan vuoksi jättää joululahjat neulomatta tänä(kin) vuonna - jos päiväkotitätejä siis ei lasketa.

Muutama viikko sitten ompelin Pikkuapulaiselle Teekannutunikan (Ottobre 4/2007) ihanasta maatilatrikoosta. Tätä kangasta olen katsellut sillä silmällä jo varmaan vuoden, mutta vasta nyt tulin tilanneeksi Royal-tuotteesta siellä olleen viimeisen puolen metrin pätkän. Tunikan malli ei tästä tanssikuvasta oikein välity, mutta onhan näitä nähty monissa blogeissa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Ei kahta ilman kolmatta

Virkkasin hyväksi havaitsemallani ohjeella (Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä) jo kolmannen mekon tänä vuonna. Tällä kertaa 4-vuotiaan kokoa (aiemmat ovat olleet 1 v. ja 2 v.). Lankana oli ohjeen mukainen Mandarin Petit, josta tykkään valtavasti - pehmeää, hyvin värit säilyttävää, virkatessa tosin vähän halkeilevaa, muttei pahasti. Tätä mekkoa oli hauska virkata, värit toivat melkein kuin aurinkoa syksyisiin sadepäiviin. Vaikka tämä onkin kesämekko, toimii se minusta oikein hyvin pitkähihaisen paidan päälläkin. Kuvassa mekko ei toki istu niin hyvin kuin voisi, onhan mallina 2-vuotias ja koko paljon suurempi. Mekon malli on kuitenkin sellainen, että henkarilla kuvattuna se näyttää aina huonolta.

Hauska sattuma oli, että samana päivänä kuin tämä lahjaksi menevä mekko valmistui, peri Pikkuapulainen serkultaan nelisen vuotta sitten tekemäni samanlaisen mekon. Tuota mekkoa olen nähnyt käytettävän vuosien varrella ahkerasti (ensin mekkona, sitten tunikana) ja silti se ei ollut kuluneen tai vanhan näköinen. Pikkuapulainen ihastui ikihyviksi (paljon enemmän kuin siitä mekosta, minkä hänelle tänä kesänä virkkasin) - olihan se sentään isomman serkkutytön vanha :)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Palkinto ja teekannutunika


Onni potkaisi minua ja voitin Kadonneen napin arvauskisassa. Upea palkinto tuli jo viime viikolla, mutta nyt vasta ehdin laittaa siitä kuvan tänne. Ihana pussukka ja hienoja silmukkamerkkejä (jotka todella tulivat tarpeeseen, jostain syystä kun olen saanut osan vanhoista Peikonpojan merkeistäni hajoamaan. Hauska yhteensattuma muuten on, että nuo aiemmatkin merkit voitin arvonnassa - en ole siis vielä koskaan ostanut silmukkamerkkejä). Kiitokset Kadonneelle napille!

Olen pitkään etsinyt hyvää tunikan kaavaa ja Mari O'Netin teekannutunikoita ihasteltuani sain vihdoin tilattua tuon vanhan Ottobren (4/2007), jossa kaava oli. Pitihän sitä sitten heti kokeilla. Kangas on Lasten Metsolan SunRay-joustofroteeta, jota tilasin Royal-tuotteesta monien muiden kankaiden ohella tässä jokin aika sitten. Olin pitkään katsellut tuota kangasta ja ajatellut, etten sitä tilaa, koska se ei ole mielestäni niin kiva. Joustofroteet ovat kuitenkin kankaina ihania ja valikoima niissä ei ole yhtä laaja kuin esim. trikoissa, ja niinpä päädyin kuitenkin lopulta tilaamaan sitä.  Kun kangaspinoni sitten tuli postissa, tämä olikin ensimmäinen, josta halusin jotain tehdä. Niin se mieli muuttuu. Kaava oli kiva, ehkä vähän lyhyt ja leveä, mutta pienten muutosten jälkeen siitä varmaan tulee se etsimäni unelmien tunikakaava...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Tunnustuksia

Sydämelliset kiitokset tunnustuksista, Minttu ja Hanna!

Tässä ruusuisessa tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen.
1. Lempiruoka: Näin syksyllä kaikki sieniruuat, erityisesti sienirisotto.
2. Lempimakeiseni: Fazerin vadelmajogurttisuklaa.
3. Lempiluettavani: Jokin ei niin kamalan vakava, esim. Mma Ramotswet. Masennun, jos luen jotain vakavampaa.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulominen tai virkkaaminen television edessä. Ajoittain saan myös ompelupuuskia, mutta jokin neuletyö on aina kesken.
5. Lempielokuva: Rakkautta ennen aamua ja sen jatko-osa (en yleensä jaksa katsoa elokuvia)
 
Tähän tunnustukseen taas kuuluu kertoa kymmenen uutta asiaa itsestä.
1. Hamstraan kankaita haaveillen ompeluajasta, jota ei ole (no, en tiedä, oliko tämä uutta...).
2.  Kankaitani varten hankittiin jopa iso Hemnes-lipasto Ikeasta.
3. Nyt sekin alkaa olla täynnä.
4. Harkitsen kankaiden ostolakkoa. 
5. Olen hiljattain palannut töihin 3 kuukauden kesäloman jälkeen.
6. Rakastan työtäni, mutta myös lomaa.
7. Parasta ovat kuitenkin rauhalliset päivät kotona Pikkuapulaisen kanssa.
8. Siksi olenkin edelleen myös maanantait vapaalla.
9. Ammatiltani olen soitonopettaja.
10. Toivon, että onnistun tartuttamaan Pikkuapulaiseen innostuksen käsitöihin sitten aikanaan.

Molemmat tunnustukset tulisi jakaa eteenpäin. Ihania blogeja on kuitenkin niin paljon, että en osaa niistä valita (ja molemmat tunnustukset ovat olleet jo monissa suosikkiblogeissani). Mukaansa saa siis napata se, joka haluaa!

Blogin päivittymättömyys johtuu siitä, että taas on isompi työ koukulla. Kyllä täällä jotain pientä on valmistunutkin, nimittäin sukat Pikkuapulaisen päiväkotikumppareihin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Aplikaation ihmemaassa

Jokainen käsityöblogeja seuraava tietää sen tunteen, kun jossakin blogissa näkee jotain uskomattoman upeaa, jota on ihan pakko kokeilla itsekin. Jossakin vaiheessa Pikkuapulaista odottaessa eksyin ensimmäistä kertaa ompelublogeihin, sitä ennen olin seurannut vain neuleblogeja, enkä edes tiennyt, että ompelublogeja on :). Silloin näin aplikaatioita - tai oikeastaan tajusin, että jotkut todella osaavat itse niitä tehdä (no joo... tiedän kyllä, että joku ne kaupan vaatteetkin tekee, valitettavan usein joku liian nuori ja huonopalkkainen). Siitä saakka aplikaatioinnostus on kytenyt, mutta nyt vasta uskalsin yrittää. Joitakin tosi yksinkertaisia juttuja, mm. kirjaimia peruspuuvillakankaalle, olen aiemminkin aplikoinut, mutta silti lasken tämän ensimmäiseksi oikeaksi aplikaatioksi. Ja voin sanoa, ettei mennyt niin kuin Strömsössä :D, mutta valmista tuli ja mielestäni lopputulos on melko lailla esikuvansa näköinen. Luonnollisesti tämä menee perheemme suurelle Puppe-fanille, vaikka kuvassa hänen paras kaverinsa sitä esitteleekin. Kankaat ovat velouria, punainen Eurokankaasta, muut Kestovaippakaupasta, josta on myös pipon vuori, valkoinen bambutrikoo.

Jos joku muukin haluaa aplikaatiokärpäsen pureman, suosittelen vierailemaan ainakin RuttuNutun, Tuulivein, Tikbumsan, Haaun ja Pikkujekun sivuilla. Ei sovi myöskään unohtaa Unikuun terapiahuoneen Aplikoinnin lyhyttä oppimäärää. Pipon kaava ompeluohjeineen taas on Kukikkaat kuosit -blogista.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Pinkitsä väritsä

Vauvannuttua neuloessani minulla oli työssä merkkilankana pieni pätkä fuksianpunaista 7 veljestä. Pikkuapulainen ihastui tuohon langanpätkään ja muisti usein sitä hypistellessään kertoa, että "Minä tykkään tätsä väritsä hirveetsi!" Niinpä lähdin kauppoihin metsästämään useimmista paikoista jo loppunutta fuksianpunaista seiskaveikkaa ja lopulta löysinkin.

Ailin lapaset odottavat viileämpiä syyspäiviä, perussukat taas ovat jo unisukkina käytössä. Päiväsukiksi ne eivät päässeet, sillä saimme koko perhe viime jouluna Pikkuapulaisen tädiltä lahjaksi kelta-harmaita sukkia, jotka ovat Pikkuapulaiselle ne sukista rakkaimmat - onhan äidilläkin samanväriset (isän sukat ovat jo kuluneet puhki ja parsittu moneen kertaan). Menoa ei yhtään tunnu haittaavan se, että keltaisten kantapää on jo jalkaterän alla. Täytynee siis neuloa myös itselle pinkit sukat, jotta nyt neulomani pääsisivät ihan päiväkäyttöön ja voitaisiin olla taas sukkasamiksia.

Ailin lapasia täytyy vielä hehkuttaa, vaikka olen niitä vuosien varrella tehnyt varmaan 30 paria. Miten nerokas, nopea, ihana, lämmin ja kaunis malli! Olin miettinyt kovasti, mitä tehdä päiväkotitädeille joululahjaksi tänä vuonna, mutta en mieti enää. Aileja puikoille ja joulua odottamaan :) !

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Syksyn värejä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen! Lahjan saajakin ehti jo tässä päivitysten välissä syntyä, joten jäi tekemättä settiin mukaan se Aviatrix-hattu, Taija :)

Puikot heiluvat tasaiseen, valitettavan hitaaseen tahtiinsa täällä. Miehelle sain sentään tehtyä syyssukat 7 veljeksestä. Koko näissä on 45 ja värit ihana, syksyn värikartan uutuus, terra ja vanha tuttu oranssi. Näistä tuli oikein pirteät ja saajakin tuntui tykkäävän.

Nyt on työn alla pieniä sukkia ja lapasia Pikkuapulaiselle syksyn ja talven varalle. Ja suunnitelmia on jonoksi asti, kuten aina...

tiistai 16. elokuuta 2011

Tylsää ja söpöä

Ystäväni odottaa esikoistaan, jonka pitäisi syntyä tämän kuun lopulla. Tulokkaan on arveltu olevan poika, joten valitsin tulevaan vauvalahjaan miehekkäät värit. On hyvä, että aloin neuloa settiä ajoissa, sillä ainaoikeinneuleen uskomaton hitaus yllätti minut jälleen. Kitkutin näitä pikkuruisia vaatteita varmaan kuukauden... Ohje on ihana (tai oikeammin neuleen idea, ohje sinällään on tyypillistä Dropsia, ihan kelpo ohjeita, mutta selkeämpiäkin on), tekisin ainakin nutun Pikkuapulaiselle isommassa koossa, ellen arvelisi siihen menevän koko loppuvuotta. Lanka on Sandnes Maijaa ja puikot olivat 3 mm.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Tyttömäistä meininkiä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen ja tervetuloa uusille lukijoille! "Mummotossut" kelpasivat saajalleen hyvin ja myös pikkusukille oli kuulemma tarvetta. 

Veljentyttö täytti 7 vuotta ja annoin lahjaksi lahjakortin, jolla hän saisi Hannah-tunikan valitsemistaan kankaista. Tätä ideaa olen käyttänyt aiemminkin - tuleepahan mieleisiä vaatteita. Kankaat kävimme yhdessä ostamassa raisiolaisesta Linnan kankaasta, jonka valikoimaan ja palveluun voi aina luottaa. Tunikasta tuli kovin tyttömäinen ja herttainen, kuten on saajansakin. Pikkukuvassa on vielä lähempää näkyvillä tuo etu- ja takakappaleiden kangas: sopivasti vaaleanpunaista, kukkia ja kimaltavaa hopeaköynnöstä ;)

Hihakankaasta sain vielä Pikkuapulaiselle hameen. Paras kiitos oli riemastunut huudahdus: "Minä tykkään hameesta!"  Niinpä tätä onkin valmistumisen jälkeen käytetty ahkerasti, pesun jälkeen se täytyy lähes salakuljettaa kaappiin, jotta sen saa silitettyä ennen käyttöönottoa. Aina mieluisan ei tarvitse olla monimutkaista: tässä lähtökohtana oli vain pitkä kangaskaistale, kuminauhaa vyötärölle ja vähän pitsinauhaa helmaan. Silti varmasti suosituin tekemäni vaate.

Puikoilla on vauvan nuttu ja housut elokuussa syntyvälle kaverin pojalle. Teen vanhalla tutulla Dropsin ohjeella, mutta aina sitä näköjään unohtaa, kuinka hirveän hitaalta ainaoikeinneule tuntuu...



lauantai 16. heinäkuuta 2011

Pieniä ja pikaisia

Ensimmäiseksi haluan kiittää kommenteista edelliseen mekkoon ja puuvillalankojen pesuvinkeistä! Itse olen aikamoinen Pellestiina Peloton pyykinpesun suhteen, mutta lahjaksi annettaessa pyrin yleensä ohjeistamaan pesun langan vyötteen mukaan, noin niin kuin varmuuden vuoksi. Pesin kuitenkin kokeeksi Pikkuapulaiselle aiemmin Cataniasta virkkaamani mekon 60 asteessa ja hyvin kesti. 

Pikkuapulaisen ystävä täytti 2 vuotta ja veimme lahjaksi hänelle villasukat n. kokoa 24. 7 veljeksen jämiä sain näihin upotettua 47 grammaa. Näitä jämiä onkin työ ja tuska tuhota nyt, kun syksyn 7 veljestä värikartta on nähtävillä - ja voih, mitä ihanuuksia sieltä löytyykään.


Kuten toisesta kuvasta ehkä näkyy, ei lankojen ihailu ole jäänyt pelkkään värikartan tuijottamiseen: uutta terraa oli saatava. Siitä tein pikasniikkerit ystävälleni Helmiksen kivalla ohjeella. Nämä tosin ovat vähän ohjeen kokoa isommat, n. 40-numeroiset. Kuvionti on saanut kovasti vaikutteita Sufferiinan ihanista sukista, nämä minun tekemäni tosin ovat vain kalpeat varjot esikuvistaan. Lankana siis 7 veljestä, jota kului 83 g.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Virkattu mekkonen

Tyypilliseen tapaani jämähdin jälleen samaan tuttuun ohjeeseen miettiessäni lahjaa miehen sukulaistytölle, joka maanantaina juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ohjeen koot tuntuvat olevan reiluja, sillä tämä olisi enemmänkin kohta 2-vuotiaan Pikkuapulaisen kokoa kuin 1-vuotiaan, mutta onneksi lapsilla on taipumus kasvaa. Lankana on Schachenmayr Catania, jota kului 243 grammaa. Olisin oikeastaan halunnut tehdä mekon ohjeen mukaisesta Mandarin Petit -langasta, koska sen voi pestä 60 asteessa, mutta koska lähin lankakauppani ei tuota myynyt ja aloittamisella oli kiire, päädyin Cataniaan. En tosin tiedä, montako silmukkaa ajallisesti voitin, kun 2 km kauempana olevassa kaupassa olisi Mandarinia myyty... No, seuraavan mekon langat käyn hakemassa sieltä (näkyi olevan Modan tarjouslankakin nyt heinäkuussa...).

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Valmiina talveen

Ihastuin Novita syksy 2010 -lehdessä olleeseen haalariin, jossa oli yhdistetty luonnonvalkoista 7 veljestä polkkaan ja neuloin Pikkuapulaiselle haalarin lehden ohjeen mukaan aiemmin (joskin pyörönä, mitä Novitan ohjeissa ei juuri harrasteta). Valitettavasti tuosta haalarista ei ole kuvaa ja nyt se on jo jokseenkin käytetyn näköinen. Koska haalari on miellyttänyt silmääni koko sen käyttöajan, halusin tehdä samanlaisen isomman. Värin toki sentään vaihdoin ja ohjeen myös - eli Novitaa on oikeastaan enää lanka ja idea. Olen vuosien varrella käyttänyt usein Ulla Huhtalan Lastenneuleita-kirjan haalariohjetta ja siihen turvauduin tälläkin kertaa. Vähän iso tämä vielä on, mutta toivottavasti ei ihan vielä tule tarvettakaan... Lankaa kului 380 grammaa.

Helteistä viikon jatkoa kaikille!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Ompeluksia

Vierähtipä aikaa viime päivityksestä. Itse asiassa kirjoitin yhden päivityksen tässä välissä, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut sitä tallentamaan ja julkaisemaan.

Neulerintamalta ei kuulu mitään uutta, sillä aiempien kesien tapaan olen jälleen aloittanut kesäneuleeni, eli villahaalarin teon :). Ja kyllä, neuloin sitä myös noina +30 asteen päivinä tuossa viime viikolla. Lahkeet ja vartalo-osa ovat jo tehtyinä, hihoissa mennään. Toivoisin saavani haalarin valmiiksi, sillä seuraavat projektit ovat tietysti jo päätettyinä ja sormet syyhyävät niihin siirtymistä. Silti toivon, ettei valmiille haalarille ihan vielä tulisi käyttöä ;)

Ompeluksia olen saanut valmiiksikin. Koska Pikkuapulainen on vielä alle 2-vuotias, en halua hänellä aurinkorasvaa käyttää. Niinpä ohuille pitkähihaisille paidoille ja kesähousuille on ollut tarvetta. Yläkuvan ja lammaskuvan puseroissa olen jälleen käyttänyt luottokaavaani Ottobresta 4/2010. Yläkuvan housujen kaavan pohjana on Juju-kirjan peruspöksyjen kaava, mutta paljon kavennettuna. Alakuvan housut ovat samalla kaavalla ilman muokkauksia tehdyt ja pusero vanha tuttu Hannah-tunika. Kankaat ovat Eurokankaasta (yläkuvan paita ja alakuvan koko asu) ja TiRiTomista (yläkuvan housut ja lammaskuvan paita).

Virkistävää sadepäivää (täällä ainakin sataa) ja toivottavasti tulevia aurinkoisia päiviä kaikille!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Perheenjäsenille ja hoitotädeille

Pikkuapulainen sai vihdoin oman ensimmäisen Hannah-tunikansa. Kankaat (ja kaavakin joskus aiemmin) on ostettu Iinulta, Hilcon kärpässieniä ja pilkkuja. Kankaina nuo näyttivät tosi hyvin yhteensopivilta, mutta valmiissa paidassa pilkkukangas on mielestäni vähän turhan vahva. Ompelussa oli taas vähän murisemista noissa kaksiosaisissa hihoissa, mutta tällä kertaa hoksasin jättää nuppineulat pois ja vältyin ratkomiselta. Aina aiemmin olen saanut noita hihojen kaarevia saumoja ratkoa ja ommella pala palalta. Olisikohan tästä metodiksi: kun ompeleminen on vaikeaa, jätä nuppineulat pois, niin ompelet tarkemmin... Kaavan pienin koko, 86/92 cm, vaikuttaa nyt juuri sopivalta. Se, tuleeko tämä tosiaan käyttöön, jää nähtäväksi - en nimittäin suuremmin välitä silittämisestä ja tuota nyt on pakko silittää joka pesun jälkeen. Pese ja pidä -joustofroteet sopivat paremmin tämän perheen elämään...


Mieheni käyttää villasukkia kesät talvet ja kuluttaakin niitä puhki useamman parin vuodessa. Neuloin hänelle sohvankulmaan jääneistä seiskaveikan jämistä sukat kokoa 45. Ihan hauskat kotisukat, vaikka värit ehkä paikoitellen ovat aika hempeät. Tämä johtuu siitä, että ennen joulua neuloin seiskaveikasta 5 paria sukkia Pikkuapulaisen päiväkotitädeille ja jämät ovat pääasiassa noista sukista (ja kukaan tädeistä ei vaikuttanut harmaaseen, ruskeaan tai mustaan mieltyneiltä) sekä edellisen postauksen Kerttu-sukista. Vähän harmaata oli myös jäänyt jäljelle mieheni edellisistä villasukista tammikuulta. Jämiä sain näihin uppoamaan 132 grammaa.

Lopuksi vielä kuva noista hoitotädeille ennen joulua neulotuista sukista (ohjeet järjestyksessä vasemmalta oikealle: Suuri Käsityö 11-12/2010, Talvikkí Ullasta, Novita syksy 2010, Kerttu Ullasta ja Novita syksy 2010). Kuva näkyy suurempana, kun sitä klikkaa.

torstai 19. toukokuuta 2011

Sinistä polkkaa ja turkoosia kerttua

Neuloin joskus kauan sitten siniset polvisukat ystävälleni 7 veljeksestä. "Kauan sitten" tarkoittaa tässä yhteydessä aikaa ennen ensimmäistä blogiani, jonka aloitin maaliskuussa 2006. Viime talvena nuo sukat vihdoin kuluivat puhki ja pääsin tekemään uudet. Halusin kokeilla yhdistää yksiväriseen 7 veikkaan polkka-lankaa tavoitteenani vähän hillitymmän kirjavat sukat kuin pelkästä polkasta tulisi. Tulin valinneeksi vähän turhankin lähekkäin olevat värit, sillä välillä oli illan hämärässä vaikea nähdä, montako kerrosta kutakin raitaa oli neulonut. Muutenkaan en ole sukkien väritykseen oikein tyytyväinen, mutta kaipa ne lämpimät ovat silti.

Kaikki neulomani polvisukat olen tehnyt Novitan ohjeella kevät 2005 -lehdestä (en tiedä, aukeaako linkki ilman Novitan tunnuksia), jossa on mielestäni mitä mainioin polvisukkaohje.

Samaiselle ystävälle neuloin aiemmin tänä keväänä Uhoavan Gnun ihanat Kerttu-sukat turkoosista 7 veljeksestä S/M-koossa. Niihin lankaa meni 91 grammaa.

Polvisukat unohdin kiireessä punnita ennen niiden antamista, mikä on harmillista, koska tämän vuoden piti olla se ensimmäinen, jolloin oikeasti tiedän, kuinka paljon lankaa kulutan... Ostamiani lankoja sen sijaan en edelleenkään aio kirjata ylös, jotta mielenrauha säilyisi. Pahin hamstraus on kuitenkin siirtynyt langasta kankaisiin, joten lankavarasto on pysynyt aika hyvin entisissä (suurehkoissa) mitoissaan.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Pikaisia surautuksia ja äitienpäivälahjoja

Pääsipä vierähtämään aikaa viime päivityksestä. Kiitokset mekkokehuista, nyt vain odotellaan, että ne mekkosäät tulevat takaisin.

 Kevät pääsi tullessaan yllättämään, yhtenä aamuna vain huomasin, ettei Pikkuapulaista enää voi laittaa päiväkotiin paksu talvilakki päässään. Siispä äkkiä nettiä selaamaan ja etsimään pipo-ohjeita (tämän olen ennenkin huomannut: kun jokin ohje täytyy löytää äkkiä, ei käsityölehtipinoa huvita alkaa selailemaan - netistä kun kaikki löytyy nopeasti ja usein on vielä monia kuviakin samoista ohjeista). Oivia ohjeita löysinkin. Ensimmäisen pipon tein Myllymuksujen ihanasta piparikukkajoustofroteesta ohjeella, joka on Kukikkaat kuosit -blogissa. 

Huomasin pipojen ompelun olevan mukavaa ja nopeaa puuhaa, niinpä niitä täytyi heti ommella pari lisää. Alakuvissa olevat pipot ompelin Blomma åker vagn -blogin ohjeella. Molemmat pipot on tehty Ikasyrin kankaista.


Äitienpäiväksi halusin tehdä äidilleni sukat. Langaksi valikoitui Novita Nalle kukkakedosta päivänkakkara. Ihastuin tuohon lankaan, kun näin Helmiksen blogissa siitä neulotut sukat.

Koska pätkävärjätyt kantapäät eivät minusta näytä hyvältä, otin sukkiin kukkakedon lisäksi luonnonvalkoista Nallea kantapäihin ja kärkeen. Lankaa näihin kului 79 grammaa ja aikaa noin suurin piirtein ikuisuus, olen nimittäin tottunut neulomaan seiskaveikkaa ja siihen verrattuna Nalle tuntui hirmuisen ohuelta. Mutta joo, olen kuullut, että jotkut neulovat vieläkin ohuempia lankoja ;).

Sukkien lisäksi äiti sai juhlapäivänään lippahuivin, johon mallia otin Kotivinkin ohjeesta. Kangas on Marimekon Pelakuuta. Ommellessani tätä olivat aivot jossain kohdassa mennä solmuun (miten niin yksinkertainen voikin olla niin monimutkainen?). Laitoin huivin päähäni ja kysyin mieheltäni, onko tässä jotain vikaa. Mies katsoi minua pitkään ja tokaisi lopuksi: "Joo, on - se on huivi, jossa on lippa..." Että ei ehkä kannata tehdä samanlaista itselle ;)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kevään merkki

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Tiimalasikantapään kanssa pähkäily jatkuu ehkä joskus, mutta nyt ajattelin vähän aikaa pitäytyä siinä ihan perinteisessä kantapäässä. 

Jossain toisessakin blogissa sanottiin, että kevät saa aina aikaan puuvillalankojen virkkausvillityksen. Niin minullakin. Talvella en kuvittelisikaan koskevani virkkuukoukkuun, kesällä taas usein on puikoilla jo seuraavan talven villakamppeet - virkkausinnosta on siis otettava kaikki irti silloin, kun se iskee. Tällä kertaa virkkasin Pikkuapulaiselle mekon ohjeella, jolla olen tehnyt aiemminkin kaksi mekkoa (ja epäilen, ettei tämäkään jää viimeiseksi). 


Ohje on ihanan yksinkertainen ja se löytyy Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä. Lankana ohjeesta poiketen tällä kertaa Schachenmayr Catania, jota kului 290 grammaa. Mekon koko on 2-vuotiaan ja se onkin 1v 8kk:n ikäiselle Pikkuapulaiselle vähän iso vielä.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa kaikkialla yhtä komeasti kuin täällä.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tiimalasiharjoittelua ja sukkamonstereita

Ostin lähilankakaupastani heräteostoksena kerän punaisenkirjavaa Regian Flusi das Sockenmonster -lankaa, koska Pikkuapulainen tarvitsi kevättä varten ohuemmat villasukat kenkiinsä. Koska halusin nimenomaan mahdollisimman hyvin jalkaan istuvat sukat, päätin selättää tiimalasikantapääpelkoni ja opetella sen, Ullan ohjeella tietysti.

Ensimmäiseen kantapäähän en ollut erityisen tyytyväinen (tai oikeammin toiseen puoleen siitä), joten toiseen sukkaan päätin neuloa kantapäässä nurjalla kerroksella oikein sen silmukan, mikä seuraavalla kerroksella nostetaan. Näin sain aiemmassa sukassa olleet reiät pois, mutta tulos ei vieläkään ollut mieleinen.

Tein toiset sukat samasta langasta, tällä kertaa sinikirjavana, mutta niidenkään kantapäihin en ole ihan tyytyväinen. Onko olemassa joku kikka, miten tuon silmukannoston saisi yhtä hyväksi molemmilla puolilla? Nurjalla kerroksella nostetut silmukat siis ovat oikein siistit, haluaisin samanlaiset oikealla kerroksella nostetuista... Luulisi, ettei kyse voi olla kovin monimutkaisesta asiasta, mutta enpä vaan saanut sitä ratkaistua, vaikka kuinka sukkaa kääntelin ja luin aiheesta käytyjä keskusteluja.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Saman kaavan syndrooma

Inhoan kaavojen piirtämistä. Tästä johtuu, että kun löydän ihan ok:n kaavan (ei siis tarvitse edes olla mikään aivan täydellinen kaava), tulee sitä käytettyä useampia kertoja. Tällä kertaa suurkulutuskaavana on Ottobren 4/2010 Papana-paita (joskin olen tehnyt tästä myös Loikka-versiota, jossa on napit pääntiellä). Levensin kaavaa ja lisäsin pituutta, jotta paidasta tulisi vähän tunikamainen ja lisäksi tein yhtä kokoa liian suuren - tavoitteena siis oli, että paita ensin menee tunikana/mekkona ja myöhemmin sitten peruspaitana. Jos paita sitten aikanaan ollessaan oikean kokoinen näyttää hassulta, ajattelin vain surauttaa sivut suoriksi nykyisen A-linjan sijaan (mutta oikeastihan homma tietysti menee niin, että tuolloin on tullut hamstrattua uusia ihania kankaita hukkumispisteeseen saakka ja niitä täytyy ommella pois uusiksi paidoiksi).

Kankaat eivät varmaan esittelyjä kaipaisi, mutta punainen on Lasten Metsolan ihanaa Hippikukka-joustofroteeta ja keltainen taas Kestovaippakaupan Sienet ja siilit -joustofroteeta. Tällaiselle ompelunoviisille kuin minä tuon sienet ja siilit -kankaan ompelu oli aika vaikeaa, se kun todellakin on joustofroteeta, jonka venymisellä ei tuntunut olevan mitään rajaa ;). No, pääsen varmasti treenaamaan samantyyppisen kankaan ompelua vielä lisää, sillä odottamassa on myös Kestovaippakaupan ihanaa Safari-kuosia joustofroteena...

Näitä tunikoja on tullut surauteltua tähän mennessä kuusi, vaikka tässä vain kaksi onkin, muita vain ei ole kuvattu. Pitäisi ehkä jäljentää jo uusi kaava...

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Mekkoja Pikkuapulaiselle

Lainasin jo toistamiseen kirjastosta ihanan Ompele lapselle, vaatteet 0-4-vuotiaalle -kirjan (tekijä Elsebeth Gynther ja painos vuodelta 1980). Tämähän on kaikkien lastenvaatteita ompelevien suursuosikki. Laitoin (kuten varmaan monet muutkin) kustantajalle pyynnön harkita uusintapainosta, sillä Turun kirjastoissa ainakin kirjasta on aina useita varauksia. Vastaus oli ystävällinen ja ei ainakaan ihan tyrmäävä:
Kiitos palautteestanne! Weilin+Göös kustantaa nykyään suurteoksia ja suurteossarjoja. Olemme samaa yhtymää WSOY:n kanssa. WSOY:n tietokirjaosasto selvittää Ompele lapselle vaatteet 0-4 -vuotiaalle -kirjan uusintapainoksen mahdollisuutta. Tässä vaiheessa ei voida kuitenkaan vielä
luvata mitään, koska kirjan  tekijänoikeudet pitää ensin selvittää.

Käsityöt ja retro ovat nykyään todellakin suosittuja.

 
Itse olen toistaiseksi käyttänyt kirjasta vain liivimekon kaavaa, mutta monta muutakin ihanaa (takki, haalari, lakki...) sieltä löytyisi. Yläkuvassa Pikkuapulaisen liivimekko nro 3, joka valmistui viikonloppuna. Alakuvassa taas ensimmäinen mekko, jonka tuolla kaavalla tein. Molemmat kankaat on tilattu Iinulta, maatuskamerkki taas Hanhelista.
Tuon ensimmäisen mekon jälkeen päädyin tekemään mekon yläosasta kaksinkertaisen (siis pääasiassa olkaimien osalta), koska kyllästyin temppuilemaan kanttinauhan kanssa. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi, mutta tuosta tuli mukavan ryhdikäs lopputulos. Jo toisen mekon tein niin, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa.